Pavlovichin kartano, aikoinaan loistelias huvila, joka rakennettiin vuonna 1863 Napoleon III:n hallituskaudella, kantaa yhä merkkejä loistokkaasta menneisyydestään huolimatta sen rappeutumisesta. Alakerrassa näkyy menneen ajan jäänteitä: biljardihuone, ruokasali ja vastaanottosali kertovat entisajan loistosta. Kaksi portaikkoa, toinen majesteettinen mestarille pianon kera ja toinen vaatimattomampi palvelijoille, todistavat paikan vallinneesta sosiaalisesta hierarkiasta.
Portugalilaisten ostama kartano kohtasi traagisen kohtalonsa vuoden 1999 rajun myrskyn jälkeen, joka aiheutti korjaamattomia vahinkoja uusille omistajille. Korjausten puuttuessa kartano jätettiin surulliseen tilaansa, ajan ja unohtamisen hyökkäysten armoille.
Yhtiö on tullut hakemaan yläkerran katot, jättäen jälkeensä kontin, joka todistaa paikan nykyistä autiutta. Huonekalut, jotka aikoinaan kertoivat menneestä loistosta, makaavat ulkona hylättyinä ja unohdettuina. Vain peliautomaatti, ihmeen kaupalla säilynyt, näyttää odottavan kättä, joka laittaisi sen uudelleen peliin.
Huolimatta rappeutumisestaan, Pavlovichin kartano on edelleen kiehtova todistaja historiasta, suuruuden jäänne, joka herättää sekä ihailua että surua. Varovainen vierailu on suositeltavaa, sillä vaikka kartano onkin ränsistynyt, se säteilee yhä lumoavaa auraa, todistaen menneestä ajasta, joka on ohi mutta ei koskaan unohdettu.
