Pavlovichin kartano, joka oli aikoinaan upea huvila rakennettu vuonna 1863 Napoleon III:n valtakaudella, kantaa yhä merkkejä loistokkaasta menneisyydestään huolimatta rappeutumisestaan. Alakerrassa näkyvät menneen ajan jäänteet: biljardihuone, ruokasali ja vastaanottosali kertovat entisajan loistosta. Kaksi portaikkoa, toinen majesteettinen mestarille pianon kera ja toinen vaatimattomampi palvelijoille, todistavat paikan vallinneesta sosiaalisesta hierarkiasta.
Portugalilaisten omistukseen siirtynyt kartano kohtasi traagisen kohtalonsa vuoden 1999 rajun myrskyn jälkeen, joka aiheutti korjaamattomia vahinkoja uusille omistajille. Korjausten puuttuessa kartano jätettiin surulliseen tilaansa, ajan ja unohtamisen armoille.
Yhtiö on tullut hakemaan yläkerran katot, jättäen jälkeensä kontin, joka todistaa paikan nykyistä autiutta. Huonekalut, jotka aikoinaan kertoivat menneestä loistosta, makaavat ulkona hylättyinä ja unohdettuina. Vain peliautomaatti, ihmeen kaupalla säilynyt, näyttää odottavan kättä, joka laittaisi sen uudelleen peliin.
Huolimatta rappeutuneisuudestaan, Pavlovichin kartano on edelleen kiehtova historian todistaja, suuruuden jäänne, joka herättää sekä ihailua että surua. Varovainen vierailu on suositeltavaa, sillä vaikka kartano onkin rapistunut, se säteilee yhä lumoavaa auraa, todistaen menneestä ajasta, jota ei ole koskaan unohdettu.
